Miten tulen toimeen vaikka olen ulosotossa?

 Siinäpä hyvä kysymys. 

Ennen ulosottoa kaikki rahat meni velkojen lyhentämiseen. Sitä mukaa kun sain lyhennettyä luottokorttivelkaa, niin seuraavana päivänä sillä luottokortilla maksettiin ruokaostokset.

Olen miettinyt monesti sitä, että miten nykyään jää rahaa vaikka ulosotto vie palkasta 1/3. Syy siihen on varmaan se, että ei ole niitä korkeakorkoisia lainoja enää maksettavana. Parhaillaan minulla on lainojen lyhentämiseen ja laskuihin mennyt koko palkka ja jopa enemmänkin. Tällä hetkellä, kun suurinosa veloista on ulosotossa, niin korko on 7%, kun aikaisemmin yhden velan korko saattoi olla jopa 29%. 

Siitä, kun laskee paljonko velka korkojen jälkeen on lyhentynyt, niin ei paljoa naurattanut. Otetaan esimerkiksi Bank Norwegianin velka. Velkasumma 29000€, korkojen kanssa 65000€. Kuukausierä oli 457€ josta korkoihin meni yli 300€, varmaan lähemmäs 400€. Ja näihin lainoihin me ihmiset sitten sorrutaan nopean poispääsyn toivossa. Nykyään, kun kuulen radiossa lainalaitoksen mainoksia, niin tekisi mieli soittaa sinne radioon ja kysyä, että miksi he haluavat mainostaa tuollaista palvelua, joka ajaa ihmiset ongelmiin. Mielestäni lainojen mainostaminen radiossa ja televisiossa pitäisi kieltää. 

Nykyään rahat varmaan riittävät paremmin, kun ei ole mahdollista enää esimerkiksi tilata netistä laskulle. On pakko miettiä tarkemmin, että tarvitsenko oikeasti jotain vai onko se vain halu. Useimmiten kaikki hankinnat on ollut enemmän halusta kuin tarpeesta kiinni.

Toki edelleen tuloista rokottaa nuo kaksi ulosoton ulkopuolista lainaa. Niiden lyhentämiseen menee tällä hetkellä n. 160€. Olen tehnyt maksusuunnitelmat joita noudattamalla saisin nämä kaksi velkaa mahdollisesti maksettua vuoden 2022 loppuun mennessä, viimeistään keväällä 2023. Silloin käyttöön jää taas enemmän rahaa ja mahdollista alkaa säästämään tehokkaammin. 

Haluan kerätä käteispuskurin josta ottaa rahaa, jos tulee jokin oikein akuutti tarve. Sekin on muuttunut. Ennen olin sitä mieltä jokaisen vaatteen, kenkien, laukkujen, ym. kohdalla, että tarvitsen ne, kun oikeasti kyse oli vain halusta. Vaikka en vieläkään ole mikään taitava rahan käyttäjä, olen huomannut omassa käytöksessäni jo muutoksia. 

Halu budjetoida on kova ja sen aion myös kantapään kautta opetella. Tällä hetkellä käytössä sitä varten on kaksi erilaista excel-työkirjaa ja yksi paperi-versio. Suurin kompastuskivi on aina se, että tuleekin jotain yllättäviä menoja joita ei ole tullut budjetoitua ja sen jälkeen se budjetointi-into häipyy, kun ei kerta onnistu. Nämä on niitä tilanteita missä huomaa, kuinka tärkeä se puskurirahasto olisi.

Enemmän olen miettinyt sitä, että miten minä olen vuosia saanut pidettyä tämän pakan kasassa niin, ettei kukaan ulkopuolinen ole huomannut mitään?

Kenelläkään läheisellä ei ole pienintäkään aavistusta siitä missä tilanteessa tällä hetkellä olen. Ja ehkä se on parempikin niin. En halua olla taakka kenelläkään. Tiedän nimittäin, että esimerkiksi vanhempani alkaisivat stressaamaan ja miettimään, että miten pärjään. Siksi on parempi etteivät he tiedä.

Voihan olla, että tämä korttitalo romahtaa vielä jonakin päivänä, mutta en murehdi sitä nyt vaan keskityn ennemmin tähän hetkeen ja tilanteeseen. 10 vuoden päästä tilanne voi olla ihan toinen kaiken suhteen. Ehkäpä silloin olen jo velaton?

Niin tai näin, otan tämän matkan oppimisen kannalta. Ehkä tämän matkan jälkeen olen taitava käyttämään rahaa ja olen saanut säästöjäkin ulosotosta huolimatta kerättyä. Ainakin ympärillä on todella kannustava instagram-yhteisö, josta saa inspiraatiota omaan säästämiseen. 

Koskaan en halua enää tähän samaan tilanteeseen missä nyt olen.