Kuulumisia

 Heippa kaikki!

Olen viettänyt hiljaiseloa täällä blogin puolella nyt reilu 3kk. En ole oikein tiennyt mistä kirjoittaisin ja siksi on sitten postailut jäänyt vähemmälle. Instagramin puolella olen kyllä ollut aktiivisempi, joten jos olet siellä minua seurannut, niin tiedät ettei oikeastaan mitään uutta ja ihmeellistä ole tapahtunut.

Paitsi, että onpas. Aloitin tässä kuussa henkilökohtaisen talousvalmennuksen Jenna Mattilan opeissa. Sain itselleni excel-työkirjan jota täytän ja lisäksi käydään Singan kautta keskustelua ja myös Teams-tapaaminen on sovittu. 

Työkirjaan pitää täyttää mm. velat ja niitähän minulla riittää. Tällä hetkellä ulosoton kokonaissaldo on n. 75000€. Melkoinen määrä eikö? Miettikää, että kaikki tuo raha on mennyt kaikkeen sellaiseen mitä en todellisuudessa olisi edes tarvinnut. Olen käyttänyt rahat ostaakseni tavaroita joiden avulla koin kuuluvani joukkoon. Ajattelin, että tiettyjen tavaroiden avulla saisin arvostusta. Miten hölmöä ja miten väärässä oma ajatusmaailma voi ollakaan. 

Olen täysin hukassa itseni kanssa. En tiedä mitä haluan, mitä tarvitsen, mitkä asiat on oikeasti niitä tärkeimpiä minulle. Koen riittämättömyyden tunnetta. Koko ajan pitäisi olla jotain enemmän. Minulla on tunne, että en riitä tällaisena kenellekään, vaikka oikeasti se taitaa mennä niin, etten riitä itselleni. 

Tämä kaikki kumpuaa vuosien takaa, peruskoulusta. Vuosia kestänyt koulukiusaaminen on jättänyt niin syvät jäljet, että edelleen kipuilen niiden kanssa. Päätin varata itselleni psykologille ajan, että pääsen myös sitä kautta työstämään näitä asioita. 

Paikkaan jotain tyhjiötä sisältäni ostelemalla turhia asioita. Olen tunneshoppailija ja ei ole mitään tiettyä tunnetta joka sen aiheuttaa. Olen aina ollut sellainen ihminen joka on käyttänyt veronpalautukset ja lomarahat jo ennen kuin ne on edes tullut tilille. Tilillä oleva raha polttelee koko ajan. Jos rahat on minulla käteisenä, niin en käytä sitä läheskään samalla tavalla, koska silloin lasken koko ajan mielessäni, että paljonko rahaa jää jäljelle. Kun se raha on koko ajan konkreettisesti siinä nähtävissä, niin sitä haluaa säästellä ja olla käyttämättä. Korttia on niin helppo käyttää ja sulkea silmänsä siltä mikä se tilin saldo todellisuudessa on. 

Ja nettikirpparit, nehän ne vasta koukuttavia onkin. Melkein joka kuukausi ennen tilipäivää minulla on jo valmiina lista mitä kaikkea haluan ostaa. Nimenomaan haluan, en tarvitse. Ja tämä on se asia mihin erityisesti tarvitsen muutosta, oppia ostamaan tarpeeseen, ei haluun. 

Olen vaan aina saanut siitä ostelusta niin hyvän mielen, että suorastaan rakastan sitä tunnetta. Mikään ei ole niin ihanaa kuin uusi vaate, laukku, kengät, you name it! Ja samaan aikaan se kaikki on niin turhaa ja sillä ei ole mitään merkitystä. Ne vain jäävät hyllyyn odottelemaan, että päätyvät kirpputorille myyntiin.

Onneksi olen alkanut suosimaan kirpputoreja ja tykkään ostaa käytettynä vaatteita ja tavaroita. Ja tykkään myös itse myydä kirpparilla tavaraa eteenpäin. Rakastan tehdä kirpparikierroksia ja se tunne, kun löydät kirpputorilta jotain itsellesi sopivaa. 

Fakta on vain se, että olen koko ajan elänyt yli varojeni ja nyt siihen asiaan on  tultava muutos. Pysyvästi. On pakko alkaa ottamaan koppi omasta taloudesta ja alkaa tekemään muutoksia. Yksin en tähän pystyisi ja siksi aloitin valmennuksen. 

En tavoittele mitään isoja säästöjä tai mainetta ja mammonaa, vaan tavoittelen jonkinlaista taloudellista tasapainoa ulosottoveloista huolimatta. Tavoittelen sitä, että opin ennakoimaan menot ja osaan suhteuttaa ne tuloihin. Haluan oppia elämään siten, ettei tarvitse kahden viikon jälkeen tilipäivästä miettiä, että millä eletään seuraavat kaksi viikkoa, kun kaikki on jo käytetty. 

Olen päättänyt, että tämä loppu vuosi menee itsensä kehittämiseen ja siihen, että opin oikeasti tuntemaan itseni ja mitä haluan. Haluan oppia elämään itseäni varten, en muita varten. 

Tämmöiset mietteet hiljaiselon jälkeen. Toivottavasti jaksoit lukea loppuun asti :) 

 Ihanaa kevään odotusta kaikille!